Puhe pidetty valtuuston kokouksessa 23.2.2022
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut sekä muut kuulijat,
Moni asia hyvinvointikertomuksen mittareiden mukaan on mennyt parempaan suuntaan Porvoossa. Näistä esimerkkejä ovat mm. koettu elämänlaatu sekä koulutustasoindeksi. Valitettavasti moni mittari näyttää kuitenkin muutoksesta huonompaan. Haluaisin nostaa näistä muutaman esille, ja muistuttaa meitä päättäjiä siitä, että konkreettisia toimia tarvitaan.
Liikalihavuus Porvoossa on nousussa, mikä on huolestuttava muutos. Kiinnitin huomiota kuitenkin siihen, ettei hyvinvointikertomuksessa mainittu syömishäiriöistä mitään. Syömishäiriöiden määrä on kasvanut koronan myötä, mikä tulee ilmi tuoreissa tutkimuksissa sekä myös HUSissa syömishäiriödiagnoosien määrän nousuna. Myös suuri osa ylipainoisista kärsii erilaisista syömishäiriöistä, minkä vuoksi mielestäni näin laajassa hyvinvointikertomuksessa on omituista, ettei syömishäiriöistä mainittu mitään. Toivon, että Porvoossa puututtaisiin myös tähän jatkossa paremmin, jotta syömishäiriöitä voidaan tunnistaa ajoissa.
Erityistä huolta mielestäni aiheuttaa nuorten elämää arvioivat mittarit. Nuorten tyytyväisyys elämään on laskenut jyrkästi vuodesta 2019 eteenpäin. Vain hieman reilu 64% porvoolaisista nuorista kokee olevansa tyytyväinen elämäänsä. Myös ahdistuneisuus nuorten keskuudessa on noususuunnassa. Korona on varmasti hankaloittanut tilannetta entisestään.
Yli puolet naispuolisista koululaisista on kokenut seksuaalista häirintää. Mä itse olen kokenut myös, enkä valitettavasti tunne montaakaan tyttöä ketkä eivät olisi joutuneet häirinnästä kärsimään. Mun omien ja myös kavereiden kokemusten perusteella seksuaaliseen häirintään puututaan liian huonosti. Monesti tilanteita vähätellään, eikä asialle tehdä mitään. Mielestäni pitäisi olla jokin selkeämpi toimintamalli, jonka mukaan kouluissa edetään häirintätapausten ilmetessä. Haluan myös mainita, että vaikka hyvinvointikertomuksessa häirintää tarkastellaan vain nais- ja miessukupuolen näkökulmasta, on tärkeää muistaa puuttua myös esim. muunsukupuolisten kokemaan häirintään. Kenenkään ei pitäisi joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Kaikilla mainitsemillani mittareilla Porvoo on huonommassa tilanteessa kuin Suomen kunnat keskiarvon mukaan. On tärkeää tarkastella, mistä tämä johtuu ja puuttua hälyttäviin muutoksiin. Olen huomannut, että välillä vedotaan siihen, ettei ole tarpeeksi rahaa panostaa esimerkiksi ennaltaehkäiseviin palveluihin. Talouteen ja rahaan vetoaminen on mielestäni melko huono argumentti, kun kyseessä on nuorten hyvinvointi ja mielenterveys. Etenkin, kun tutkimusten mukaan syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat aiheuttavat enemmän kustannuksia kuin asioihin puuttuminen ajoissa.
Kauniit puheet nuorten hyvinvoinnin tärkeydestä eivät riitä, jos konkreettisia toimia ei tehdä ja lupaukset unohdetaan nopeasti. Toivon, että kertomuksessa esiintyneet huolenaiheet muistetaan myös jatkossa ja päätöksiä tehdään aidosti nuorten ja meidän kaikkien porvoolaisten hyvinvoinnin edistämisen eteen.
Vilhelmiina Eskola 